Anteeksi kaikille siitä, että tämän kolmannen osan saapuminen kesti aika kauan aikaa. On ollut niin paljon kiireitä että aika on ollut vähissä. Mutta toivottavasti nautitte tästä osasta samalla tavalla kuin edellisistäkin ja käytätte taas äänivaltaanne!
Taas oli rankan totuuden aika. Naiset istuivat hermostuneina sohvilla. Jännitys tiivistyi kun Markus aukaisi suunsa.
"No, nyt on aika julkistaa yleisöäänestyksen tulokset. Ren ja Miira, toinen teistä lähtee tänään kotiin, eikä jatka enää Unelmien Sim -kilpailussa. Kyseisen henkilön on otettava välittömästi laukkunsa ja lampsittava pian taksiin..."
Miiraa jännitti. Hänen sydämensä hakkasi ja hän rukoili mielessään, että saisi vielä jatkaa kilpailussa. Ren jännitti kovasti myös ja katsoi Miiraa jännittyneenä.
"Sanoka jo.." Ren sanoi tuskastuneena Markukselle.
Markus jatkoi puhettaan.
"Tänään talosta lähtee.. Ren. Ota laukkusi ja lähde taksiin. Näkemiin."
"Äh, voihan mätä. Minä lähtä nyt. Kiitos tytöt, olite mukavia. Oikeastaan on ihan kiva menä takaisin koti, koska minä päästä minu pikku kitchenin luo. Heippa!"
Ja niimpä Ren hetken kuluttua lähti taksiin.
Mutta Ren ei suinkaan ollut ainut, joka lähti taksiin. Sillä hetken kuluttua Markus ilmoitti, että kaikki lähtisivät taksilla ostoksille kauppakeskus Askiin.
"Kaikki teistä saavat yhdet asukokonaisuudet ilmaiseksi Lindex-vaateliikkeestä." Markus kertoi innokkaille tytöille taksissa.
"Lindex.." Taru maisteli sanaa suussaan inhoten. "No, katotaas jos sieltä jotain löytyy. Eihän sitä ikinä voi tietää.."
"Njääh.. Onks pakko ostaa mitään.." Oona mutisi tylsistyneenä.
"Siis sairaan snygeetä! Kuteita ja ihan ilmasiks!" Sabina hehkui innoissaan.
Heti kun kauppakeskukseen päästiin, niin alkoi hirmuinen kuhina.
"Mää sovitan tätä ja tätä.. Ja tätä ja tätä myös! Missä täällä on XL-koot.. Eikun hei, ehkä tää mahtuukin mulle ihan hyvin." Sabina aloitti heti penkomisen hyvin innostuneena. Nainen päätti, että menisi myös kampaajalle uudistamaan hiuksiaan vaatteiden oston jälkeen.
Sabina kääntyili peilin edessä.
"Cool.. Tai no jaa, liian lyhyt ja pieni mulle. Sappaat on kyllä kivat. Onkohan tää liian seksikäs Markuksen makuun.." Sabina mietti ääneen.
"Sä näyttäisit seksikkäältä vaikka jätesäkissä." Kuului Markuksen vastaus takaa johon Sabina oli hyvin tyytyväinen.
Myöhemmin Markus ja Miira sattuivat yhtäaikaa vessajonoon. Miira tervehti ujostellen ja sen jälkeen Markus koukkasi Miiran kainaloonsa.
"Moikka vaan! Oletkos sä jo löytänyt jotain kivaa vaatetta itelles?" Markus kysyi hymyillen.
"No kyllä mä jotain.. Hei tota.. Kun sä laitoit mut äänestykseen niin.. Mä haluisin tietää että miks. Voisitsä ehkä kertoo mulle jos sä siis haluat.." Miira sopersi.
"No, mä en ole saanut suhun sellasta kontaktia. Tai et ole osoittanu kiinnostustas millään tavalla." Markus sanoi suoraan.
"Joo, mä tiedän. Mä olen aika.. Ujo. Tai ainakin aluks. Mutta sitten kun mä tunnen uuden tyypin niin muutun paljon puheliaammaksi."
"Niinkun vaikka nyt." Markus sanoi hymyillen lempeästi.
"Joo, mut ei me kyllä olla kauheasti oltukaan kahdestaan. Olis mukavaa olla enemmän kahdestaan että tutustus paremmin." Miira sanoi.
"Totta. Pistetään korvan taakse. Mutta nyt meidän pitää lähteä takaisin talolle. Toivottavasti noi muutkin tuolla on löytäny jonkunlaisen asun itselleen."
Kun tytöt saapuivat taloon niin ilta olikin jo edennyt siihen tahtiin, että oli aika taas mennä nukkumaan. Kaikki pukivat yövaatteensa päälle ja siirtyivät pehkuihin.
Seuraava aamu alkoi kutkuttavalla juoruilulla jo heti aamiaispöydässä. Miira ja Ilona olivat nousseet ensimmäisinä ja he jutustelivat keittiössä kahdestaan.
"Mun on tosi vaikea uskoa, että Markus pitää Sabinasta.. Tai siis mä en usko, että Markus on SELLANEN mies, että valitsee Sabinan.." Miira aloitti.
"Totta! Ihme että Sabina on edes täällä enää. Tai sitten Markus on sellanen mies joka tykkää isoista naisista." Ilona sanoi naureskellen pirteästi.
"Hihihih.. Sabina on tosissaan aikamoinen matami!" Miira säesti hihitellen.
(Olen pahoillani siitä, että latasin korvaavan ihon, niin sen takia Sabinankin iho muuttui. Kampaus on erilainen, mutta Sabinahan kävi ostoskeskuksessa ollessaan kampaajalla.)
Ja niimpä niin.. Eivät tytöt tietenkään tajunneet, että Sabina oli ilmestynyt hetki sitten heidän taakseen. Naisella oli hyvin raivoisa ilme kasvoillaan.
"TURPA KIINNI HUORAT." hän sanoi suoraan tytöille.
Miira oli kauhusta jäykkänä ja Ilona luisti paikalta vähän syrjemmälle häpeissään.
"Ööö.. Anna mä selitän.." Miira sanoi varovaisesti Sabinalle.
"Ai selität vai? Kuule mä en kaipaa enää MITÄÄN SELITYKSIÄ SULTA ENKÄ TOLTA PUNAPÄÄLTÄ. Kyllä mä sen tiedän, että naiset on mulle kateellisia, koska mä vedän miehiä luokseni kuin magneetti, mutta se ei silti oikeuta teitä puhumaan musta noin. Mun ei tarvi sietää tollasta KE-NEL-TÄ-KÄÄN." Sabina saarnasi näreissään ja marssi pois paikalta.
"Kato osasit sentään tavuttaa." Ilona sanoi hiukan vaisuna vielä Sabinan perään, mutta ei halunnut kylvää riitaa enempää.
Myöhemmin päivällä Markus saapui.
"No hei tytöt. Mä kutsun teidät kaikki yhteen paikkaan. Lähdemme heti ja menemme taas taksilla. Paikka on Eksoottisten Eläinten Talo."
"Jee!" Taru iloitsi.
"Boring." Sabina ilmaisi. Hän oli odottanut jotain romanttisempaa.
Eksoottisten Eläinten Talo oli hyvin pieni, mutta kiehtova rakennus. Kaikki katselivat mitä erikoisempia eläimiä linnuista matelijoihin. Miira ja Markus saivat viettää hetken kahdenkeskistä aikaa. Heillä synkkasi ja jutunjuurta riitti.
Ilona taas ihastui erikoisiin kaloihin. Hän katseli näitä upeanvärisiä otuksia lasin takaa lumoutuneena. Ilona harkitsi ostavansa kotiin päästyään akvaariokaloja.
"Olette niin kauniita." Ilona höpisi kaloille Sabinan mulkoillessa vieressä.
Eläinrakas Taru ihastui kaikkiin eläimiin, mutta eniten häntä kiehtoi papukaija, joka oli nimetty Papuuhiksi. Lintu oli muuten hyvin hoidettu, mutta toivottoman pienessä häkissä. Lintu oli hyvin tuttavallinen häntä kohtaan ja nainen ottikin sen käsivarrelleen. Silloin Taru oli myyty ja hän meni rupattelemaan paikan omistajan kanssa. Hetken Tarun vaahtoamista kuunneltuaan omistaja antoi kaijan Tarulle.
Kun kaikki saapuivat takaisin taloon, niin Taru antoi Papuuhille kokonaisen huoneen käyttöönsä. "Noin, nyt sulla kelpaa olla. Meistä tulee vielä hyviä kamuja." Taru puheli valkoiselle kaunottarelle innoissaan.
Myöhemmin illalla Taru sai Markukselta viestin, jossa mies pyysi Tarua tulemaan läheiseen puistoon kahdeksaksi. Taru totteli kutsua ja saapui paikalle missä Markus jo odottelikin.
"Hei kaunokainen. Kiva että pääsit tulemaan." Markus sanoi hymyillen.
"No tietty mä tulin. Tees mulle tilaa sinne penkkiin." Taru sanoi hymyillen veikeästi.
Hetken juteltuaan Taru istuikin jo Markuksen sylissä.
"Vai että sen papukaijan päätit raahata taloon. Mitäköhän ne muutki naiset siitä tykkää.." Markus sanoi naureskellen.
"No, älä nyt. Tollaset jutut on mulle tosi tärkeitä." Taru kertoi.
"Joo, huomaan. Kunhan et mua sit unohda sen linnun lumoissa." Markus vitsaili.
"Heheh, ei sua kuule noin vaan helposti voi kadottaa mielestään.."
...
Ja siitä illlasta tuli jotain sanoinkuvaamatonta.
Kun Sabina kuuli, että Markus oli kutsunut Tarun treffeille, niin neiti marssi heti tomerana päiväkirjahuoneeseen.
"Mokoma hutsu sekin 'ystävä'! Yngh, Markus on kyllä suoraan sanoen ihan jäässä jos pitää TARUSTA. Justjoo, Taruhan on sellanen rinnaton luuviulu. Mutta toisaalta.. Taru ei saanut ruusua. Ehkä niitten treffit olikin täydellinen fiasko. Hah!" Sabina kommentoi.
Mutta yö koitti taas pian ja oli aika mennä nukkumaan. Kaikkia hiukan jännitti, sillä seuraavana iltana olisi taas ruususeremonian aika. Mutta miksi kukaan ei vielä ollut saanut ruusua?
Yöllä Miira ei saanut millään unen päästä kiinni. Lopulta hän luovutti ja meni olohuoneeseen istuskelemaan. Yläkerrasta kuului tasainen tuhina.
"Jännittää.. Mitä minä teen? Olin viimeksi äänestyksessä. Markus halusi mut pois. Mä olen varmaan huomennakin taas äänestyksessä! Nyt pitää keksiä jotain.." Miira mietti kuumeissaan ääneen. Mutta sitten hän yhtäkkiä keksi jotakin. Nainen nousi sohvalta ja meni vessaan peilin luo. Hän haluaisi kokeilla jotain uutta.
Tovin päästä hän taas istui sohvalle takaisin. Hän oli tyytyväinen lopputulokseen. Miira oli muuttanut kampaustaan huolellisemman näköiseksi ja meikkiäkin oli hiukan laitettu. Pisamat saivat näkyä. Miira oli lukenut uusimmasta Semistä, että pisamat olivat monen miehen mielestä ihan söpö juttu.
"Katsotaan Markus mitä sanot ruususeremoniassa nyt, kun olen yhtä kaunis kuin muutkin tytöt." Miira kuiskasi päättäväisenä.
Aamulla oli taas juoruilun salojen aika. Tälläkertaa Sabina supisi inhokkinsa Oonan korvaan.
"Kuules Oona, mä kuulin, ettet säkään välitä tosta Tarun papukaijasta. Mokoma lintu! Kamala ääni ja ruma muutenkin. Hei, eiköhän tehdä vähän yhteistyötä ja keksitä, että miten saadaan toi elukka täältä pois." Sabina ehdotti.
Oona nyökytteli, mutta ei suinkaan aikonut olla missään yhteistyössä Sabinan kanssa.
Oona riensi hetken päästä Tarun luo.
"Hei Taru. Kannattaa todellakin miettiä kenen ystävä kannattaa olla. Mä juttelin äsken Sabinan kanssa ja.." Oona kertoi kaikki Tarulle, mitä Sabina oli Papuuhista sanonut.
"No justiinsa joo! Mä luulin, että Sabina ja minä ollaan ystäviä. No, eipä täällä nähtävästi voi luottaa keneenkään." Taru sanoi hyvin viileällä äänellä.
Mutta kappas, Sabinan onni potkaisi! Markus kutsui neidin treffeille läheiseen ravintolaan lounaalle. Sabina oli todella tyytyväinen Markuksen kutsuun.
"Hmmh, hyvää ruokaa! Ja tosi kiva että sä kutsuit mut. Mä ajattelin, että Taru olisi ainut jonka sä kutsut kahdenkeskisille treffeille ennen ruususeremoniaa." Sabina sanoi suoraan.
"Aijaa. No, eihän se nyt niin toimi. On se kohteliaampaa kutsua kaksi henkilöä, kuin vain yksi. Tuosta puheen ollen, mites sulla menee noiden muiden tyttöjen kanssa?" Markus puheli.
"No, nyt kun kysyt niin.. Hyvin.. NO EI TODELLAKAAN. Noi ämmät vihaa mua! Tosin se ei ole mulle mitään uutta. Mua halveksutaan niin paljon tän mun ammatin takia. Kyllä mä oikeesti jotain muuta tekisin mielelläni, jos mulla olis mahdollisuuksia. Mutta kun ei mulla ole lahjoja mihinkään." Sabina selitti surkeana.
"No älä nyt, kyllä mä uskon, että sussa on paljon lahjoja. Sun pitää vaan ite hahmottaa sun vahvuudet. Mutta hei, toivottavasti tää nyt piristäis sua.." Markus sanoi ja ojensi pöydän alta punaisen ruusun. "Olehyvä, sä ansaitset sen. Älä masennu muiden tyttöjen takia. Sä olet loistava persoona, muista se." Markus jatkoi lempeällä äänellä.
Sabina oli hyvin positiivisesti yllättynyt. Melkein hän purskahti itkuun, niin liikuttunut hän oli. Sabina ei ollut ollut ennen tälläisten miesten kanssa tekemisissä. Markus tuntui täydelliseltä.
"Kiitos, sä olet mun unelmien täyttymys." Sabina sai sanottua liikuttuneena.
Hetken ajan Markus näki Sabinan toisen puolen, kunnes se vaihtui taas itsevarmaan hymyyn.
Mutta ikäväkyllä taas se jännittävin vaihe koitti. Oli ruususeremonian aika. Ilta alkoi jo hämärtyä. Viisi tyttöä oli enää jäljellä. Joku heistä lähtisi taas pian takaisin kotiin.
Markus ilmestyi paikalle perusilme kasvoillaan.
"Hei tytöt. Nyt on ruususeremonian aika. Minun täytyy nimetä jotkut teistä viidestä yleisöäänestykseen, josta sitten toinen lähtee kotiin."
"..Ja niinkuin ehkä jo te tiedättekin, tälläkertaa Sabina sai jo etukäteen ruusun. Tämä valloittava nainen ei siis lähde vielä tänään minnekään." Markus sanoi katsoen Sabinaa suoraan silmiin. Kuului kun joku naisista tuhahti turhautuneena.
Seuraavaksi Markus kääntyi Taruun päin.
"Taru, sinä olet lumoavan kaunis. Olemme hyvin samalla aaltopituudella ja ymmärrämme toisiamme. Olet kuitenkin jollain tavalla sisäänpäinkääntynyt etkä tahdo kertoa paljoakaan itsestäsi. Mietin miksi kätket kaikki itseesi, aivan kuin et haluaisi olla haavoittuvainen edes mun edessäni. Sellainen suhde ei toimi. Sun täytyy uskaltaa olla myös joskus heikko. Ei aina tarvitse olla niin vahva. Mutta Taru, sinäkin saat ruusun." Markus puhui pitkästi.
Sitten vuorossa oli Miira.
"Miira, säkin olet hyvin sievä. Susta huomaa, että sulta puuttuu kokemusta seurustelusuhteista, joka on ihan normaalia sun ikään katsottuna. Viime seremoniassa mä olin varma, että meistä ei tulisi mitään. Mutta nyt mä olen toista mieltä. Jos sä pystyt kertomaan tunteistasi, niin mä uskon, että mä pystyisin elämään sun kanssas. Miira, saat ruusun."
Miira oli hyvillään, sillä hän uskoi ehostamistemppunsa toimineen.
Seuraavana Markus katsoi Oonaa.
"Oona, mä en tällähetkellä usko, että meistä tulee mitään. Sä olet mulle aivan toiselta planeetalta. Et yhtään osoita kiinnostustasi. Oona, sä menet tänään yleisöäänestykseen." Markus sanoi apeana.
Ja viimeisenä Markus kohdisti katseensa Ilonaan.
"Ilona.. Sä olit ensimmäinen näistä tytöistä, johon mä ihastuin. Sä olet lämmin ja aito ihminen. Mutta joku silti vaan ei toimi. Sä juttelet mukavia ja olet kaikinpuolin kiva, mutta missä on sun toinen puoli? Musta tuntuu, että sä olet liian täydellinen. Epätodellinen. Mä en ole varma mun tunteistani sua kohtaan, joten sä et nyt saa ruusua. Olen pahoillani." Markus sanoi surullisena.
JATKUU JÄNNITTÄVÄSSÄ ENSIJAKSOSSA!!
Äänestä ja vaikuta! Kenet haluat äänestää pois talosta? Kumpi ei sovi Markukselle alkuunkaan? Äänestä alle ja perustele jos tahdot. Juuri sinun äänesi voi ratkaista lopputuloksen! Älä ihmettele, jos äänesi on poistettu, sillä poistelen kommentteja, jotta tulos säilyisi salaisuutena. Mutta kaikki äänet kyllä merkataan ylös.
OONA VAI..
ILONA?
NÄHDÄÄN ENSIJAKSOSSA.
Kommentit