Tervetuloa taas Unelmien Simin pariin ja kiitos kaikille, jotka lukivat ja äänestivät. Tässä on nyt tämä toinen osa, joka on hiukan pidempi kuin edeltäjänsä ja toivottavasti hiukan huolellisemmin tehty myös. No, toivottavasti nautitte tästä toisesta osasta ja äänestätte taas inhokkianne!
Seuraavana päivänä tunnelma oli taas hyvin jännittynyt. Markus ja tytöt istuivat olohuoneen sohvilla ja Markuksen piti sanoa tulokset. Markus rykäisi ja sitten aloitti puhumisen vakavalla äänellä. "Yleisöäänestyksessä olivat Sinna, Ren ja Oona. Yleisö antoi ääniä vähiten.. sinulle Oona. Ren ja Sinna, teidän äänenne menivät aikalailla tasan. Mutta kuitenkin.. Sinna sinä tipahdat pois kilpailusta. Olen pahoillani. Taksi tulee hakemaan sinut parin minuutin päästä."
Sinna hymyili teennäisesti.
"Siis joojoo, tosi hauska vitsi kuule! Tai ei se ollu ees hauska vitsi. Ihan naurettavaa, Oona tai Ren tässä tietenkin himaan lähtee. Markus, sano nyt ihan OIKEESTI, että kumpi noista kahesta tipahtaa..?"
Markus vakuutti, että hän ei vitsaillut, Sinnan oli lähdettävä.
"Siis ihan sairaan törkeetä! MINÄ olen näistä kaikista KAUNEIN JA NOI MUUT LUTKAT EI OO MITÄÄN MUHUN VERRATTUNA. Sä teet nyt kyllä elämäs PAHIMMAN virheen, kun lähetät mut kotiin, Markus. Senkin senkin.."
Ja kun Markus yritti rauhoitella Sinnaa, niin Sinna vasta hiiltyikin ja läpsäisi kiivaasti Markusta suoraan poskeen.
"Älä koske muhun homo! HYVÄSTI VAAN SULLEKKI." Sinna vielä karjaisi ja häipyi vessaan itkemään ja odottelemaan taksia, joka ei vielä ollut saapunut.
...
Samaan aikaan olohuoneessa Ren ja Oona iloitsivat.
"Huh, putoaminen oli lähellä, mutta onneksi ollaan vielä mukana kilpailussa!" Oona hehkutti.
"Minä ola myös hyvin iloinen. Minä ei tahdo vielä takaisin koti." Ren myötäili.
Sitten Sinna huomasi taksin saapuneen ja tepasteli rivakasti taksiin. Hän katsoi vielä viimeisen kerran taloa ja sitten paiskasi taksin oven kiinni. Samaan aikaan taivaalta alkoi tipahdella hiljakseen lumihiutaleita.
Loppupäivä olikin vain vapaa-aikaa tyttöjen kesken, sillä Markuksen piti mennä jäähdyttelemään poskeansa, jottei siihen tulisi ilkeännäköinen mustelma. Illalla Ren tuli päiväkirjahuoneeseen kuvailemaan tuntojaan.
"Nyt ola kaikii paljon parempi, koska määräilevä vaalea nainen lähteä pois. Minä ola tyytyväinen, että minä ei joutu lähteä koti, sillä minä halu tutustua Markus." Ren selosti.
Sitten oli taas nukkumaan meno vuorossa ja naiset kömpivät sänkyihinsä. Koko talo oli taas unessa, mutta vain vähän aikaa..
..Nimittäin Ren heräsi parin tunnin päästä siihen, että lunta alkoi sataa oikein kovasti. Hänen oli pakko nousta ihailemaan ikkunasta valkoista maisemaa.
"Oh, lumi ola niin kaunis." hän huokaili hiljaa lumoutuneena.
Aamulla tytöt saivat Markukselta viestin, jossa luki, että tämä päivä oltaisiin lähinnä ulkona. Tytöt pukivat ensin ulkovaatteet rivakasti päällensä ja sitten söivät aamupalaa. Aamiaispöydässä käytiin keskustelua yllättäen Markuksesta. Miira myönsi ujostellen olevansa ihan lääpällään mieheen.
"Minä ei ola vielä varma, onko hän se oikea. Mutta olan ihastunut häneen." Ren pohti. "Entä sinä Taru, ollako sinä ihastunu Markus?" hän kysyi.
"No oikeastaan en vielä taida olla.." Taru sanoi mietiskellen.
Sen jälkeen Taru vielä meni päiväkirjahuoneeseen pikaisesti.
"Tää kuulostaa ehkä vähän kierolta mutta.. Mä olen oikeasti ihastunu Markukseen ja en pelkästään vähäsen, mutta mä en aijo kertoa sitä noille muille tytöille. Ne luulee, että mä olen helppo vastus, jos en ole kiinnostunu mukamas Markuksesta. Se voi koitua mun onneks. Mä tiedän, että tää ei oo mitään pelkkää peliä, vaan tässä on oikeesti rakkaudesta kyse, mutta kyllä mun täytyy silti vähän taktikoida." Taru selitti.
Mutta sitten olikin "lumileikkien" vuoro ja kaikki tarpoivat innoisaan hangessa. Markus vietti myös jokaisen naisen kanssa pienen vartin ihan kahden kesken.
Kun oli Markuksen ja Oonan vartti, he rakensivat yhdessä lumiukon ja tälläkertaa heillä kahdella synkkasi mainiosti ja jutunjuurta riitti kerrakseen.
"Tässähän kädetkin jäätyy!" Oona valitti.
"Ootas kun mä vähän lämmitän niitä." Markus sanoi lämpimästi hymyillen ja otti Oonan käsistä kiinni. Silloin Markus tunsi, että oli sittenkin ihan samalla planeetalla Oonan kanssa.
Markus ja Taru taas omalla vuorollaan tekivät lumienkeleitä hankeen.
"Mä tein näitä aina pienenä. Mä halusin siivet ja vaaleat hiukset. Mua aina ärsytti, kun sainkin isän mustat hiukset enkä äitin vaaleita kutreja. Nykyään se ei enää kyllä haittaa pätkääkään." Taru höpisi katsellessaan tekemäänsä enkeliä.
"Niinkö? Sähän näyttäsit ihan hyvältä blondina!" Markus sanoi nauraen.
"Ja pöh, ite näytät joltain oikeelta enkeliltä, kun makaat siellä lumihangessa." Taru sanoi hymyillen lempeästi.
Markus kommentoi vielä myöhemmin heidän varttiansa. "Siis mä pidän Tarusta kokoajan enemmän. Se on viisas ja syvällinen, mutta kuitenkin tosi hauska ja soma."
Markuksen ja Ilonan tapaaminen taas sujui hellyyden osoitusten merkeissä. He eivät tehneet varsinaisesti mitään, paitsi rupattelivat.
"Sä olet lämmin." Ilona sanoi hiljaa.
"Niin säkin. Ja aito. Sä et esitä mitään. Sä olet täysin omaittes." Markus sanoi Ilonalle.
Illalla oli vuorossa hiukan lämpimämmät oltavat kuin päivällä. Markus kutsui Ilonan ja Tarun treffeille läheiseen ravintolaan. Ilta sujui mukavissa merkeissä ja ruoka oli erityisen hyvää, jopa alkupaloina olleet herkkusienileivät olivat maukkaita.
"Nam, ompa hyvää ruokaa. Mukavaa vaihtelua tää herkuttelu, kun päivällä oltiin siellä kylmässä hangessa." Ilona sanoi Tarun nyökkäillessä.
Mutta sitten yhtäkkiä Markus työnsi pöydällä olevaa ruukkua tyttöihin päin.
"Avatkaa se ja kattokaa mitä siellä sisällä on. Toivottavasti tykkäätte." Markus sanoi salaperäisesti tyttöjen hihkuessa jännityksestä.
Ja tässä salaperäisessä ruukussa oli..
"RUUSUJA! Taru, me saatiin Markukselta ruusut." Ilona hihkaisi innoissaan.
"Eli ruusut meinaavat sitä, että olette varmasti jatkossa tässä kilpailussa. Halusin antaa teille kahdelle ruusut, koska haluan ehdottomasti, että te jatkatte kilpailussa. No, miten on tytöt, otatteko ne vastaan?" Markus kysyi.
"TOTTAKAI." tytöt vastasivat yhteen ääneen silmät onnellisesti loistaen.
Heti, kun muut tytöt saivat tietää Ilonan ja Tarun ruusuista, niin kateus ja pettymys näkyi monen kasvoilta ilmiselvästi. Mutta siitä huolimatta oli taas aika painua pehkuihin. Jotkut nukahtivat hermostuneina, toiset vihaisina ja jotkut ikionnellisina. Tytöt tiesivät, että huomenillalla olisi taas vuorossa ruususeremonia.
Seuraava aamu alkoi aivan normaalisti. Miira toivotti Ilonalle hyvää huomenta ja Oona tallusteli keittiöön tekemään koko poppoolle paahtoleipiä. Mutta kuka olisi arvannut, että päivä alkaisi katastrofisella tavalla..?
"Minä haista joku outo haju... Oho, kitchen ola tulinen!"
"TÄÄLLÄ PALAA. SOITTAKAA NYT SE PALOMIES SAATANA."
"IIIH! Me kuollaan!"
...Onneksi kävi hyvä tuuri ja nokkela Miira kutsui palomiehen sukkelasti hätiin. Sen kummempaa ei sattunut, mutta Oona sai todella kovat nuhteet päällensä.
"Mikä sua riivaa, kun jätät paahtoleivät vahtimatta?" Sabina valitti.
"Idiootti." Taru tokaisi.
"Hei, älkää nyt viittikö olla lapsellisia. Vahinkoja voi sattua kelle vaan." Ilona korotti ääntään.
Oonaa hävetti ja hänellä oli surkea olo. Hän katseli kun muut tytöt alkoivat riidellä.
"Mutta ei kukaan muu meistä voi olla sentään noin ajattelematon kuin Oona! Tollaset tunarit vois lähteä täältä veke vaikka heti." Sabina vihjaisi ilkeästi.
"NYT RIITTI. SÄ ET PUHU TOLLATAVALLA KENESTÄKÄÄN." Ilona hermostui.
"Ai säkö täällä määräät vai?" Taru kysyi mulkaisten Ilonaa pahasti.
"Niin! Katos heti likka luulee olevansa muita parempi, kun on saanu Markukselta sen HELVETIN RUUSUN." Sabina mylväisi.
"Leidiis, leidiis! Nyt rauhoittuka. Oona teki typerästi, muta kuunnelkaa ku Ilona jo sanoi, kaikille sattu joskus vahinko.." Ren yritti sanoa, mutta hänet keskeytettiin.
Koko iltapäivä meni kireissä merkeissä. Ren ja Ilona yrittivät puolustaa Oonaa ja muut olivat Oonaa vastaan. Koko porukka oli jakautunut kahteen leiriin. Tämä ei varmasti tehnyt hyvää ilmapiirille. Varsinkin Sabina ja Taru tekivät pilaa Oonasta ja heistä tulikin keskenään parempia ystäviä tämän seurauksena.
Mutta ilta lähestyi väistämättä ja kireä tunnelma vaihtui jännitykseen, sillä seuraavana oli ruususeremonian aika. Nyt seremonia oli hiukan edellistä juhlallisempi, sillä kaikilla oli juhlapuvut päällä ja muutenkin ulkonäköön oli panostettu.
Tytöt kerääntyivät sohville odottamaan Markusta.
"Öh, Hieno mekko sulla Ilona!" Miira sanoi Ilonalle ja yritti hyvittää sitä, ettei ollut päivällä kiistassa Oonan, Ilonan ja Renin puolella, vaikka he olivat olleet paljon Miiran kanssa.
"Kiitos." Ilona sanoi Miiralle hiukan kuivasti katsomatta häneen. Ja sitten Markus jo saapuikin.
Markus katsoi ensin Tarua ja Ilonaa.
"Tytöt, näytätte upeilta. Koska saitte minulta jo ruusut, te olette siis jatkossa. Sen sijaan muista tytöistä minun täytyy valita yleisöäänestykseen henkilöt nyt. Sinä Sabina.. Olet edelleen jatkossa." Markus sanoi vakavana.
Sitten Markus huokaisi.
"Oona.. Sinä pääset myös jatkoon, sillä olen huomannut sinussa kiinnostavia puolia ja meillä on alkanut synkata paremmin. Mutta.. Ren. Olet yleisöäänestyksessä. En usko, että olet välttämättä minun tyyppiäni, enkä usko, että sinäkään saat välttämättä minulta sitä mitä sinä tahdot. Valitan."
Ren hymyili, vaikka häntä harmitti suunnattomasti.
Sitten Markus katsoi Miiraan päin.
"Miira, en saa sinuun kontaktia. Olet söpö ja viehättävä, mutta et osoita tunteitasi etkä sitä, että sinulla olisi halua tähän. Valitettavasti myös sinä olet yleisöäänestyksessä. Olen pahoillani."
...Jatkuu ensijaksossa. :'>
ÄÄNESTÄ! Nyt voit taas vaikuttaa. Kumman haluat tiputtaa kilpailusta pois? Kumpi ei sovi alkuunkaan Markukselle? Äänestä tähän alle. Saat äänestää vain yhtä ja vain kerran. Perusteluja saa myös laittaa, mutteivat ole pakollisia.
HUOM: Jotta tulos säilyisi yllätyksenä, niin poistan ääniä. Älä siis säikähdä, jos huomaat, että äänesi on poistettu. Kaikki äänet merkitsen ylös.
REN vai..
MIIRA?
Nähdään taas pian!
Kommentit